Ilona Tanskanen
Mieluummin myönteisesti kasvoja suojellen kuin kieltoilmaisuilla
Kieltoilmaisut kertovat kuulujalle puhujan odotuksista, kuten kirjoitin viime postauksessani. Kieltoilmaisut ovat kuitenkin vuorovaikutuksessa varsin kärjekäs ja riskialtis ilmaisukeino etenkin julkisessa tilanteessa. Yhden selitysmallin sille, miksi näin on, tarjoaa Brownin ja Levinsonin (1987) kasvoteoria.
Kasvoteorian mukaan meillä ihmisillä on universaali tarve tulla hyväksytyksi. Tämän ominaisuuden Brown ja Levinson nimeävät positiivisiksi kasvoiksi. Tuodessamme esiin, että joku ei ole suotavana pidetyn kaltainen tai ei ole tehnyt jotakin suotavana esitettyä, uhkaamme puhuteltavan positiivisia kasvoja. Positiivisten kasvojen eli hyväksytyksi tulemisen tarpeen lisäksi meillä ihmisillä on Brownin ja Levinsonin mukaan universaali tarve määrätä itse sen sijaan, että meitä määräiltäisiin. Tätä ominaisuutta kutsutaan puolestaan negatiivisiksi kasvoiksi. Niinpä kun kiellämme jotakuta tekemästä jotakin, uhkaamme hänen negatiivisia kasvojaan.
Miten suhtautua positiivisiin ja negatiivisiin kasvoihin?
Brownin ja Levinsonin mukaan (1987) meillä on vuorovaikutustilanteissa valittavanamme jokin viidestä superstrategiasta:
1) julkinen esittäminen ilman positiivisiin tai negatiivisiin kasvoihin kohdistuvan uhkan korjausta tai hyvitystä,
2) julkinen esittäminen positiivisiin kasvoihin suuntaavan korjaavan tai hyvittävän ilmaisun kanssa,
3) julkinen esittäminen negatiivisiin kasvoihin suuntaavan korjaavan tai hyvittävän ilmaisun kanssa,
4) ei-julkinen eli yksityinen esittäminen ja
5) kasvoja uhkaavan esitystavan välttäminen.
Strategiavalintaan vaikuttavat sosiaalinen etäisyys, suhteellinen valta ja määräysvalta.
Miten kasvojen suojelu näkyy arjessa?
Arkisissa vuorovaikutustilanteissa kasvojen suojelu näkyy esimerkiksi kysymysten moninaisena käyttönä. Negatiivisten kasvojen eli itsemääräämisen suojelu saattaa ilmetä esimerkiksi siten, että suorien käskyjen ja kieltojen sijaan esitämme kysymyksen, esimerkiksi ojentaisitko salaattikulhon. Tällöin puhuteltava saa ainakin muodollisesti itse päättää, ojentaako kulhon vai ei. Työyhteisöjen kokouksissa vastuulliselta henkilöltä saatetaan kysyä, mitä puheena olevalle asialle kuuluu. Tällöin mahdollisesti positiivisia kasvoja uhkaavan asian toteaminen osoitetaan vastuullisen itsensä tehtäväksi.
Kysymys on kohteliaisuudesta
Kasvotyö tarkoittaa kohteliaisuutta erilaisissa tilanteissa. Kun joku kokee tulleensa loukatuksi, usein kysymys on joko negatiivisiin tai positiivisiin kasvoihin kohdistuneesta uhasta ilman korjausta tai hyvitystä. Kohteliaisuudessa ja strategiavalinnoissa olennaista on se, ovatko henkilöt toisilleen tuttuja vai vieraita. Kohteliaisuus on kulttuurisidonnaista, eli eri kulttuureissa sama toimintatapa tulkitaan eri tavoin. Matti Larjavaara käsittelee aihetta ja erilaisia kohteliaisuuden lajeja perinpohjaisemmin Kielikello-lehden (2/1999) artikkelissaan Kieli, kohteliaisuus ja puhuttelu.
Ilona Tanskanen
FM, suomen kielen ja viestinnän lehtori
Turun ammattikorkeakoulu
ilona.tanskanen@turkuamk.fi
NEMO-hankkeessa etsitään vastausta kysymykseen: miten ristiriitaisia ja negatiivisia tunteita voidaan hyödyntää eettisesti kestävällä tavalla asiakaskokemusten ja työilmapiirin parantamisessa, yhteiskuntavastuun viestimisessä sekä kasvun, innovaatioiden ja jopa uusien liiketoimintamallien lähteenä?
