26.11.2014

Koirakin voi pahoittaa mielensä



Laura Heinonen
Koirakin voi pahoittaa mielensä
 


Lemmikinomistajien ostokäyttäytymiseen liittyvien tutkimusten mukaan (esim. Sandberg & Heinonen, 2013) tunteilla on erityisen suuri rooli lemmikkiin liittyvien ostopäätösten tekemisessä. Tunne on usein kaksijakoinen; lemmikille voidaan ostaa jokin mieluinen lelu, josta sen tiedetään pitävän. Samalla kuitenkin saatetaan ostaa myös itselle parempaa omaatuntoa, koska tunnetaan syyllisyyttä esimerkiksi siitä, että koira on joutunut olemaan pitkiä päiviä yksin kotona.

Kuluttaminen lemmikkeihin on kovassa kasvussa ympäri maailmaa. Suosituin lemmikki on edelleen ihmisen parhaaksi ystäväksikin kutsuttu koira, joita Suomessa on yli 600 000 yksilöä. Lemmikkisektori seuraa ihmispuolen trendejä muutamien vuosien viiveellä. Useille koiraharrastajille gluteenittomat koiranruuat, lisäravinteet, juoksumatot ja fysioterapiat ovat arkipäivää, vaikka koirista tietämätön henkilö saattaa yhä kuitenkin nostella kulmakarvojaan tällaisista höpötyksistä kuullessaan.

Totuus on kuitenkin se, että globaali lemmikkiala tarjoaa isoja bisnesmahdollisuuksia. Markkinan arvo oli vuonna 2013 noin 25 miljardia euroa. Erityisen voimakkaassa kasvussa viime vuosina ovat olleet wellness-sektorin tuotteet ja palvelut. Ihmisten kiinnostus hyvinvointiin on lisääntynyt ja lemmikistä pidetään usein jopa parempaa huolta kuin omasta itsestä. Alalla toimiville yrityksille tämä bisnes on kiitollista siinäkin mielessä, että tilastojen mukaan huonoina talousaikoina satsaaminen lemmikkiin vain lisääntyy ja esimerkiksi koirien rekisteröintimäärät kasvavat.

Koiranomistajia voidaan kategorisoida sen mukaan millaisia tunteita heillä on lemmikkiään kohtaan ja mistä tekijöistä koiran arvo omistajalleen muodostuu (Sandberg & Heinonen 2014). Karkeasti ajatellen metsästäjälle hirvikoira on työväline, jota ei inhimillistetä. Koira on otettu tiettyä tarkoitusta varten ja mikäli se ei lunasta paikkaansa tässä tehtävässä, on mahdollista että koirasta luovutaan ja ostetaan uusi koira tilalle. Toisessa ääripäässä ovat ihmiset, joille koira on vääristyneellä tavalla kaikki kaikessa ja sen jokainen toive toteutetaan. Harvinaista ei ole esimerkiksi se, että jopa omakotitaloja suunnitellaan koirien tarpeiden mukaisesti. Liiallisen inhimillistämisen seurauksena koirilla saattaa esiintyä käytöshäiriöitä ja ne voivat mm. kärsiä ylipainosta. Koirasta saattaa olla vaikea luopua vaikka sen terveystilanne jo edellyttäisi koiran saattamista autuaammille maille, siitäkin huolimatta, että seurakunnissakin järjestetään nykyisin lemmikeille hartaustilaisuuksia.

Alan yritykset tuntevat hyvin erilaiset asiakassegmenttinsä ja pystyvät tarjoamaan erityyppisille koiranomistajille erilaisia tuotteita ja palveluita.  Palveluiden ja tuotteiden kirjo lisääntyy koko ajan. Aktiivinen koiraharrastus näkyy myös muussa kuin lemmikkitarvikkeiden kulutuksessa. Jos huushollissa on 8 koiraa, on perheen koti todennäköisesti maaseudulla ja kulkupelinä joku muu kuin pieni kauppakassiauto. Lomamatkat suunnataan lemmikkiystävällisiin hotelleihin. Kysymyshän on elämäntavasta joten tällöin ei ole niin nokonuukaa minkä verran siihen koiraan euroja kuluu. 

Koira on usein myös ihmisen paras treenikaveri, 
kuvassa Ässä ja blogin kirjoittaja melontaretkellä. 

Tunnettu eläintenkouluttaja Tuire Kaimio on todennut, että myös koirilla on tunteita mutta ihmisen on vaikea ymmärtää miltä koirasta oikeasti tuntuu. Toisaalta koira on myös opportunisti ja oppinut ajan saatossa, että ihmisten suosioon kannattaa pyrkiä. Koira oppii kokemustensa kautta - ”Viimeksi kun kerjäsin ruokapöydän ääressä sain makkaranpalan, joten kerjäänpä tänään toisenkin kerran ”.

Väittävät asiantuntijat mitä hyvänsä, niin edelleen suurin osa meistä koiraihmisistä voi vakuuttaa huomanneensa kuinka koira on pettynyt, kun se ei esimerkiksi olekaan päässyt mukaan ulkoilemaan muun perheen kanssa. Omistaja on joutunut sulkemaan oven koiran nenän edestä tuntien samalla kurjaa oloa siitä, että aiheutti lemmikille pahan mielen.

Käy siis niin, että mahdollisesti kuvittelemamme koiran negatiivinen tunne johtaa vastaavaan negatiiviseen tunteeseen meissä itsessämme ja vaikuttaa lopulta meidän ostokäyttäytymiseemme positiivisesti.  Ja lopputulemanahan kaikki ovat tyytyväisiä; koira sai lelunsa, omistaja paremman omatunnon ja lemmikkialalla kassa jälleen kilahti.

Laura Heinonen

Lehtori, KTT, Start-up yrittäjä
Turun ammattikorkeakoulu  
laura.heinonen @ turkuamk.fi
www.fitdog.fi


NEMO-hankkeessa etsitään vastausta kysymykseen: miten ristiriitaisia ja negatiivisia tunteita voidaan hyödyntää eettisesti kestävällä tavalla asiakaskokemusten ja työilmapiirin parantamisessa, yhteiskuntavastuun viestimisessä sekä kasvun, innovaatioiden ja jopa uusien liiketoimintamallien lähteenä? 

12.11.2014

Ironia on kaksiteräinen miekka

Janne Yli-Laurila
Ironia on kaksiteräinen miekka

Erilaisten viestintäkeinojen avulla yritys pyrkii antamaan itsestään tietynlaisen kuvan asiakkaille ja muille sidosryhmille. Kilpailevista yrityksistä erottuminen vaatii kekseliäisyyttä.

Voisiko ironinen viestintä olla toimiva tapa massasta erottumiseen?

Ironia on epäsuoraa ivailua. Ironian etymologiset juuret ovat kreikan teeskentelyä (είρωνεία) tarkoittavassa sanassa. Yksinkertaistetusti ironiassa on kyse siitä, että kun sanotaan jotain, niin tarkoitetaan kuitenkin jotain muuta. Ironia paljastuu (jos paljastuu) asiayhteydestä.  

Ironian ristiriitainen asetelma vaikuttaa varmasti monen yrityksen viestintävastaavan mielestä vähintäänkin kyseenalaiselta. Miten tällaisella keinolla voitaisiin saavuttaa positiivisia tuloksia? Kenties merkittävintä pohdittaessa ironian käyttöä yritysviestinnässä on juuri riskien tunnistaminen. Ironisia viestejä voidaan nimittäin helposti ymmärtää väärin. Näistä tilanteista voi syntyä suuriakin sotkuja.

Riskien ohella ironian käytöllä on havaittu myös olevan hyödyllisiä vaikutuksia. Ironisella tai jopa sarkastisella viestinnällä on mahdollisuus onnistuessaan vedota vastaanottajien tunteisiin perinteistä viestintää voimakkaammin. Tällöin kuluttajat voidaan mahdollisesti vakuuttaa helpommin jostain yritykselle tärkeästä sanomasta. 

Ironian avulla yrityksen on myös mahdollista lähentää kohderyhmäänsä tiiviimmin itseensä. Samanhenkiset ihmiset ymmärtävät todennäköisemmin samankaltaista ironista viestintää. Tässä voi piillä keino profiloitumiseen ja erottumiseen esimerkiksi pienille yrityksille. Riskit on kuitenkin huomioitava tarkasti tässäkin asiassa.

Eräs kenties yllättävimmistä hyödyllisistä ominaisuuksista ironiaan liittyen on sen potentiaali kasvojen pelastamisen apuna. Ironia saattaa nimittäin pehmentää viestijään kohdistuvia negatiivisia tuntemuksia. Tällaisten tilanteiden hoitaminen voi kuitenkin olla jo valmiiksi niin räjähdysherkkää, että ironian käyttöä on harkittava entistäkin huolellisemmin.

Hyvä esimerkki eräänlaisesta kasvojen pelastamisesta itseironian avulla on Itellan ns. Posti-ninja-tapaus viime vuoden helmikuun lopulta. Tiivistetysti tapaus eteni niin, että Itellan postipakettien kulkuun tyytymätön asiakas kirjoitti yrityksen Facebook-seinälle palautetekstin. Palautteen keskeinen sisältö koski sitä, että vaikka asiakas tilasi paketin kotiinkuljetuksella itselleen, niin hän sai vain postilaatikkoon pudotetun noutolapun. Hän kertoo olleensa kyllä kotona silloin kun kuriiri oli ollut ovella, mutta ei ollut kuullut ovikellon soivan. Tästä syystä hän sisällytti palautteeseensa humoristisen termin Posti-ninja. Asiakkaan kirjoittama palaute sai nopeasti noin 6000 tykkäystä ja satoja kommentteja, joissa kerrottiin muille tapahtuneista samankaltaisista tapauksista. Itellan asiakaspalvelujohtaja vastasi päivää myöhemmin ja pahoitteli tapahtunutta. Hän kertoi, että Itella aikoo selvittää asiat perinpohjaisesti. Hieman myöhemmin asiakaspalvelujohtaja kirjoitti vielä vastaustekstin Itellan omille verkkosivuille ja pyrki näin ollen ottamaan tilannetta vielä paremmin haltuun. Vastauksen otsikkona käytettiin termiä Posti-ninjat. Tässä tekstissä kyseinen negatiivissävytteinen termi oli kuitenkin käännetty toisin päin. Näin itseironiaa käyttämällä Itella sai tilanteen tasaantumaan.

Ironian käyttöön liittyy sekä hyötyjä että riskejä. Jos ironiaa ei ymmärretä, niin ongelmia on tiedossa. Onnistuessaan ironinen viestintä voi tuoda kuitenkin positiivisia asioita mukanaan.

Sopiiko ironia sinun yrityksesi viestintään?

Janne Yli-Laurila

Opiskelija-assistentti
Turun ammattikorkeakoulu
janne.yli-laurila@students.turkuamk.fi



NEMO-hankkeessa etsitään vastausta kysymykseen: miten ristiriitaisia ja negatiivisia tunteita voidaan hyödyntää eettisesti kestävällä tavalla asiakaskokemusten ja työilmapiirin parantamisessa, yhteiskuntavastuun viestimisessä sekä kasvun, innovaatioiden ja jopa uusien liiketoimintamallien lähteenä? 

2.11.2014

Auts, sattuiko?



Petri Vähäkangas
Auts, sattuiko?

Jouduin taannoin liikenneonnettomuuteen. Olin juuri kääntymässä moottoripyörälläni kotipihaan kun liian innokas paikallinen ralliässä törmäsi minuun sillä seurauksella, että hetken kuluttua minua kuljetettiin ambulanssilla paikalliseen keskussairaalaan. Onni onnettomuudessa, mitään pahempaa ei käynyt, pari viikkoa taukoa juoksutreeneihin ja pieni henkinen kolaus turvallisuuden tunteeseen.

Vaikka tunnistinkin, että olin ollut tilanteessa erittäin onnekas, oli ketutus kova. Edessä oli pääsiäisviikonloppu, aika, johon oli ladattu suuria odotuksia. Sää oli vihdoin talven jäljiltä lämmennyt ja ajokelit olisivat loistavat. Tarkoitus oli aloitella terassiremonttia ja viettää iltaa hyvien ystävien seurassa saunoen ja keväisestä ilmasta nauttien.

Sen lisäksi, että keväinen viikonloppu meni sohvalla maatessa kolarista toipuessa, oli tunneside vanhaan, mutta minulle rakkaaseen moottoripyörään vahva. Olin huoltanut pyörää talven aikana, vaihtanut siihen uudet renkaat ja muita osia. Pyörä oli hankittu edellisenä kesänä ja se alkoi juuri olla käteen sopiva. Siitä oli tullut lähes perheenjäsen. Moottoripyöräilijät tietävät mitä tarkoitan. Tapahtuneen jälkeen harmitus oli sanalla sanoen suuri!

Pitkältä tuntuneen Pääsiäisen jälkeen vahingon aiheuttanut autoilija otti minuun yhteyttä. Keskustelimme kaikesta huolimatta hyvässä hengessä, toimihan hän törmäystä lukuun ottamatta tilanteessa hyvin, eikä esimerkiksi lamaantunut tai lähtenyt karkuun onnettomuuspaikalta. Vastapuoli oli ollut yhteydessä vakuutusyhtiöön, josta oli pyydetty myös minun yhteydenottoa. Soitinkin vakuutusyhtiöön, jossa ystävällisen oloinen asiakaspalvelija hoiti esinevahinkoasiat hyvin (henkilöön kohdistuvat vahinkoasiat kuuluivat kuulemma toiselle osastolle). Asiakaspalvelija lupasi järjestää vahinkotarkastajan meille kotiin. Moottoripyörä oli siellä takarengas solmussa.

Vahinkotarkastaja saapui saman viikon lopussa, toimi asiallisesti ja kertoi korvausprosessin seuraavista vaiheista – päätös, lunastus ja maksu. Korvaussumma oli tyydyttävä kun en liikoja odottanut. Tutustuin netissä  etukäteen kivusta ja särystä maksettaviin korvauksiin ja totesin, että niitä minun on turha vaatia, korvauskriteerit ovat sen verran kovat. Niin ja harmitukseen, siihen on turha hakea korvauksia.

Vakuutusyhtiön puolesta vahinkokorvausprosessi sujui varmaankin hyvin ja suunnitellusti. Aloin pohtia ja analysoida tapahtumaprosessin aikana tapaustani asiakaskokemuksen näkökulmasta. Minkälainen kokemus minulla jää vakuutusyhtiön toiminnasta ja mitkä tekijät siihen vaikuttavat.

Asiakaskokemusta on tutkittu loppujen lopuksi aika vähän. Mitä asiakaskokemus sitten on? Erään määrittelyn mukaan asiakaskokemus on (subjektiivinen) kokemus, jonka kuluttaja saa suoraan tai epäsuorasti ollessaan kontaktissa yritykseen tai sen tuotteisiin. Kontakti tapahtuu tavallisesti ostotilanteessa, tuotetta tai palvelua käytettäessä (Rawson et al. 2013). Asiakaskokemuksen sanotaan koostuvan tuotteen laadun, palvelun, hinnan, fyysisen ympäristön ja yritysimagon yhteisvaikutuksesta. Kokemus voi muodostua eri kanavissa koetusta palvelusta, kuten minun tapauksessani puhelimen välityksellä koetusta ja vahinkotarkastajan kanssa kokemastani palvelusta. Yritysimagoon vaikuttavat esimerkiksi yrityksen markkinointitoimet, WOM ja uutisinformaatio.

Verhoef ja kumppanit lisäävät asiakaskokemukseen vaikuttavien tekijöiden listaan myös sosiaalisen ympäristön, johon vaikuttavat muun muassa toiset asiakkaat ja heidän toimet, valikoiman sopivuuden tai laajuuden, aikaisemmat kokemukset vastaavista palveluista, asiakkaan tavoitteet asiointitapahtumassa, sekä tilanteeseen vaikuttavat tekijät, kuten yleinen taloudellinen tilanne, asiointikanava, sijainti ja kilpailutilanne.

Edellä mainituissa tapauksissa asiakaskokemuksen rakentumista on tutkailtu kauppaympäristössä, jolloin kokemukseen vaikuttavat vahvasti fyysinen tuote ja asiointiympäristö. Verkkoympäristössä koettua asiakaskokemusta ovat tutkineet muun muassa Rose et al. (2012) ja Nambisan & Watt (2011). Näissä tutkimuksissa asiakaskokemuksen rakentumiseen sanotaan vaikuttavan kokemus luottamuksesta palveluntarjoajaan, verkkopalvelun helppokäyttöisyys, hedonistiset kokemukset ja sosiaaliset tavoitteet.

Kuten edellä listatuista tutkimusta selviää, on asiakaskokemuksen rakentumiseen vaikuttavat tekijät moninaiset. Sen rakentuminen on kuitenkin kokonaisvaltaista. Omassa tapauksessani asiakaskokemukseeni vakuutusyhtiöstä vaikuttivat puhelinpalvelun tapahtumat, vahinkotarkastajan toimet, korvauksen suuruus ja yleisesti asiointiprosessin jouhevuus. Lisäksi kokemukseeni vaikutti keskustelu korvausasioista muiden ihmisten kanssa ja nettikeskustelun seuraaminen kyseisestä asiasta.

Yleisesti voin sanoa, että vakuutusyhtiön korvausprosessi toimi minun kohdalla ihan kohtuullisesti. Toiminta oli mielestäni asiallisen nopeaa ja jouheva, ei mitenkään erityisen loistavaa. Ystävieni kanssa keskustelemalla ja nettikeskusteluja seuraamalla jäi minulle yrityksestä kaksijakoinen mielikuva. Tuntuu, että vakuutusyhtiöstä riippumatta niiden toimintaan ollaan joko tyytyväisiä tai sitten erittäin tyytymättömiä. Keskustelut ovat ristiriitaisia, eikä niistä saa selkeää kuvaa onko joku vakuutusyhtiö toista parempi korvausta halajavan asiakkaan kannalta.

Erästä asiaa jäin kuitenkin pohdiskelemaan koko tapahtumassa. Nimittäin, eri lailla toimien vakuutusyhtiöllä olisi ollut tuhannen taalan paikka saada minusta erittäin tyytyväinen, mahdollisesti uusi maksava asiakas. Jouhevasta toiminnasta huolimatta tapahtumasta puuttui nimittäin empatia. Asiat hoidettiin asioina. Tuntui, että jouduin osalliseksi johonkin hyvin suunniteltuun korvausprosessiin. Suurimpaan (ja tärkeimpään) tekijään, mielipahaan tapahtumasta, yksikään vakuutusyhtiön henkilö ei tuntunut antavan minkäänlaista ”palvelua”.

En tarkoita, että olisin kaivannut mitään erityistä psykologipalvelua tai itkumuuria. Tarkoitan, että joku asiakaspalvelijoista olisi voinut kysyä, onko minulla kaiken tapahtuneen jälkeen asiat kunnossa. Joku yrityksen asiakaspalvelijoista olisi voinut osoittaa huolestumisensa minun voinnista. Joku yrityksen henkilökunnasta olisi voinut kysyä ”auts, sattuiko?”

Kaikkien järjestelmien, prosessien ja sovellusten keskellä ihminen kaipaa kuitenkin toisen ihmisen huomiota. Tämän asian ymmärtämällä ja hallitsemalla yritys kykenee luomaan asiakkailleen ylivoimaisen asiakaskokemuksen. Se jos mikä tuo kilpailuetua.

Petri Vähäkangas

Päätoiminen tuntiopettaja
Turun ammattikorkeakoulu
petri.vahakangas@turkuamk.fi

NEMO-hankkeessa etsitään vastausta kysymykseen: miten ristiriitaisia ja negatiivisia tunteita voidaan hyödyntää eettisesti kestävällä tavalla asiakaskokemusten ja työilmapiirin parantamisessa, yhteiskuntavastuun viestimisessä sekä kasvun, innovaatioiden ja jopa uusien liiketoimintamallien lähteenä?