Negatiiviset tunteet ja työelämä – mitä sinulle tulee mieleen?

Harri Laihonen
Negatiiviset tunteet ja työelämä – mitä sinulle tulee mieleen?

Olemme tutkijoiden ja yrityselämän edustajien toimesta miettineet vastauksia otsikon kysymykseen useammassakin NEMO-blogikirjoituksessa. Tällä kertaa annan lyhyesti puheenvuoron Tampereen teknillisen yliopiston (TTY) tietojohtamisen opiskelijoille ja samalla haastan lukijat tuomaan esille omia kokemuksiaan. Kommentoikaa blogia ja kertokaa, mitä teille tulee mieleen teemasta.

TTY:n ”Aineeton pääoma” -kurssin harjoitustyössä opiskelijat saivat tehtäväkseen valita itseään kiinnostavan työelämään liittyvän negatiivisen ilmiön. Tavoitteena oli pohtia korjaavia toimenpiteitä ko. ilmiön estämiseksi, haltuunottamiseksi tai kääntämiseksi positiiviseksi voimavaraksi.

Jo se, millaisiin ilmiöihin opiskelijat tarttuivat, oli mielenkiintoista, sillä oletettavaa oli, että pohdinnan kohteeksi valitut ilmiöt heijastelevat ainakin osittain tulevaisuuden tekijöiden käsityksiä työelämästä. Tätäkin kiinnostavampana pidimme opiskelijoiden ratkaisuehdotuksia, joista toivoimme saavamme kättä pidempää myös tutkimusmielessä.

Kuusi ryhmää tarkasteli kukin omissa esityksissään ja raporteissaan seuraavia ilmiöitä: hyvä ja paha kateus, ikäjohtaminen, yhteistoimintaneuvottelut, virheistä oppiminen, esimiehen ja alaisen välinen ristiriitatilanne sekä niin sanottu vahvistusvinouma, joka viittaa taipumukseemme etsiä vahvistusta omille ennakkokäsityksillemme [lue lisää Tietojohtajan taskukirjasta].

Kuvaavatko nämä ilmiöt opiskelijoiden ajatuksia työelämästä myös laajemmin? Kertovatko valitut ilmiöt heidän peloistaan tai odotuksistaan? Ehkä liian pitkälle viety ajatus, mutta pakottaa kuitenkin miettimään, miten itse työelämästä viestii ja mitä lehdissä kirjoitetaan.

Tärkeä kysymys meille opettajina on myös se, miten me voimme omalta osaltamme valmistaa opiskelijoita kohtaamaan joskus karunkin työelämän. Harjoitustyön purkutilaisuuksien jälkeen meille jäi mielikuva, että jo pelkkä teemoista keskustelu auttoi. Työelämän negatiivisista puolista kun harvoin koulussa keskustellaan.

Saimme opiskelijoiden kanssa aikaan hyvää keskustelua kaikista edellä mainituista ilmiöistä. Opiskelijoilla oli valveutuneita ajatuksia siitä, miten näiden ilmiöiden kohtaamiseen voi varautua, miten niitä voidaan ennaltaehkäistä ja miten niistä voitaisiin päästä yli. Koulutus ei ole mennyt hukkaan, toimintamallit ovat teoriassa hanskassa.

Erityisen haasteellisen ilmiöistä tekee kuitenkin niiden herättämät tunteet. Tunnepitoiset tilanteet ovat aina erityislaatuisia ja omalle kohdalle sattuessa niihin on vaikeata suhtautua objektiivisesti, erityisesti kun ne osuvat kohdalle ensimmäistä kertaa.

Negatiivisten tunteiden johtamisessa on erotettavissa suoraan tunteisiin vaikuttaminen sekä toisaalta niitä aiheuttaviin tekijöihin puuttuminen. On eri asia korjata syytekijä kuin tarjota tikkari aina kun sattuu. Jos työkuorma on liian suuri tai asiakkaat valittavat aina samasta asiasta, lienee fiksumpaa vähentää työmäärää ja korjata tekijä, joka aiheuttaa asiakkaissa tyytymättömyyttä.

Opiskelijat tarjosivat ratkaisumalleiksi muun muassa avoimuutta, oikeudenmukaista ja tasa-arvoista kohtelua, kehityskeskusteluita sekä osaamisen johtamista. Käytännössä siis hyvää johtamista; sitähän yliopisto on heille opettanut. Opiskelijoita valmistetaan kuitenkin huonosti työelämän pettymyksiin ja ongelmatilanteisiin, vaikka niitäkin he tulevat väistämättä kohtaamaan.

Vaikeuksien kohtaamisessa meillä jokaisella voi olla rooli. Tiedostamalla ja myöntämällä, että töissä on joskus raskasta, ja että hommat eivät aina suju niin kuin toivoisi, olemme jo huomattavasti valmiimpia kohtaamaan pettymykset ja negatiiviset tunteet. Negatiivisista kokemuksista ja fiiliksistä tulee keskustella, virheitä ei tule lakaista maton alle eikä omaa pahaa oloa kannata kieltää ja piilottaa. Vertaistuki on tärkeää.

NEMO-hankkeen ytimessä on negatiivisten tunteiden arvopotentiaali. Edellä esitetyn mukaisesti organisaation sisäisessä toiminnassa arvokomponentti lienee pääasiallisesti tuskan vähentäminen.

Erityisesti tietotyöhön liittyen puhutaan usein luomisen tuskasta, uusien ideoiden edellyttämästä kärsimyksestä. Työn imussa toimiva tietotyöläinen ei suhtaudu tähän tuskaan negatiivisesti, vaan haasteiden parissa painiminen tarjoaa hänelle päinvastaisen tunne-elämyksen.

On kuitenkin tärkeää tunnistaa, milloin työn imu vaihtuu työholismiksi – negatiiviseksi puurtamiseksi ilman tietoa paremmasta. Jokaisella meistä on vastuu huolehtia työtoverista ja nostaa kissa pöydälle, jos homma alkaa lähteä lapasesta.

Millaisia omakohtaisia kokemuksia sinulla on työelämän negatiivisista puolista; miten sinä onnistuit kääntämään tilanteen positiiviseksi omalta tai organisaatiosi kannalta?

Harri Laihonen

Tutkijatohtori, FT
Tampereen teknillinen yliopisto
Tietojohtamisen tutkimuskeskus Novi
harri.laihonen@tut.fi