Pätkätyösuhteen kirouksesta uusiutumiskykyä

Harri Laihonen

Pätkätyösuhteen kirouksesta uusiutumiskykyä

Pätkätyösuhteet aiheuttavat negatiivisia tunteita. Tiedän, koska aihe on itselleni ajankohtainen. Työsuhteeni on katkolla. Analysoin tässä lyhyesti omia tunteitani sekä sitä, miten yliopistomaailmassa normiksi muuttunut ”työn vaiheistus” itselleni näyttäytyy. Kyse ei ole pelkästään negatiivisesta ilmiöstä, vaikka työsuhteiden katkoskohdissa epävarmuus synnyttääkin helposti tunteiden ristiaallokon; tuskastumista, epäluuloja ja riittämättömyyden tunnetta.

Itse pohdiskelen parhaillaan, miten tiivistää oman työhakemukseni kärki. Sen on oltava sellainen, joka pitää yllä uskoa oman työn merkitykseen ja luo motivaatiota, jonka varassa rakentaa vielä entistäkin uskottavampaa tutkijaidentiteettiä.

Työsuhteeni yliopistossa ei toki ole katkolla ensimmäistä kertaa. Ennenkin on ihmetelty, että löytyykö omalle tekemiselle jatkuvuutta. Nyt tilanne on kuitenkin uusi. Nykyinen pesti päättyy ja olen hakemassa tenure track -tehtävää. Tenure track -järjestelmällä on hyvä tavoite, sillä sen on tarkoitus taata tutkijoille mahdollisuus edetä portaittain professorin tehtäviin ja vakinaiseen työsuhteeseen. Aina ei kuitenkaan mene kuten Strömsössä. Tenure track-järjestelmästä on keskustelu kriittiseen sävyyn mm. Helsingin Sanomissa. Negatiivinen julkinen keskustelu vaikuttaa väistämättä myös minuun, kun mietin hakemukseni muotoilua.

Amabile ja Kramer puhuvat sisäisestä työelämästä (Inner work life). Tällä he tarkoittavat monimutkaista työntekijän pään sisäistä systeemiä, joka havainnoi ympäristöä ja muodostaa havainnoista tulkintoja. Systeemin oleellisen osan muodostavat tunteet, joita tulkinnat synnyttävät. Ne ohjaavat monella tavalla toimintaamme ja vaikuttavat työmotivaatioon sekä työn tuloksiin.

Amabile ja Kramer toteavat, että sisäisen työelämän (johtamisen) laiminlyönti voi aiheuttaa sen, että työntekijät eivät halua tai kykene antamaan parastaan. Erityisesti tietotyössä (esim. yliopistoissa) johdon huomio tulisi kääntää aikaisempaa enemmän asiantuntijoiden sisäisen työelämän ymmärtämiseen ja johtamiseen.

Lienee selvää, että jokaisen pään sisälle on mahdotonta päästä. Amabile ja Kramer esittävätkin, että huomiota tulisi kiinnittää sellaisten olosuhteiden luomiseen, joissa työntekijät saavat työnsä tehdyksi ja jossa negatiivisten tunteiden sijaan vallitsevat positiiviset tunteet. Artikkelin mukaan keskeisimpiä tekijöitä, joilla johto voi vaikuttaa sisäiseen työelämään, on selkeiden tavoitteiden asettaminen – mitä tavoitellaan ja miksi se on tärkeää? Tavoitteiden merkitystä olen itsekin korostanut (ks. Tuloksellisuus edellyttää tuloksia ja Kesä ja kärpäset).

Palataanpa takaisin pääni sisään. Tenure track -hakemus ajaa minut ristiriitaisten tunteiden kentälle – iso mahdollisuus ja seuraava askel tutkijanuralla, mutta samanaikaisesti suuri epävarmuustekijä.

Paikka on avoin koko maailmalle ja tehtäväkuvaus kattaa laajasti aihepiirin tutkimuskentän. Hakijoita on lisäkseni muitakin. Tilanne aiheuttaa väistämättä vertailua ja olan yli vilkuilua. Tilanne vaikuttaa myös tulkintoihini ympäristöstä. Kunnes valinta selviää, (työ)elämä on yhtä kilpailua – minä vastaan kaikki muut. Tenure track -tehtävä on saatava, muuta ei ole tarjolla.

Astumalla askeleen tai pari taaksepäin voi tilanteen nähdä toisinkin. Tenure track -järjestelmä tarjoaa työnantajan ja tarkemmin ajatellen itsenikin kannalta mahdollisuuden uusiutua. Mielestään tehtävään soveltuvat tutkijat ympäri maailmaa laativat hakemuksen liitteeksi tutkimussuunnitelman, jossa he kuvaavat oman visionsa tieteenalan tulevaisuudesta. Näistä sitten valitaan haluttu suunta; joku ihan uusi tai jo marssittava.

Kaikista ristiriitaisista tunteista huolimatta prosessi antaa itsellenikin paljon. Se pakottaa minut pohtimaan omaa visiota. Se myös edellyttää tavoitteiden kirkastamista kirjalliseen muotoon. Amabileä ja Krameria mukaillen uskon, että oman vision määrittäminen luo edellytykset sisäisen työelämän tasapainolle. Tämä visio ohjaa sitä, miten havainnoimme ja tulkitsemme ympäristöämme. Se vaikuttaa havaintojen synnyttämiin tunteisiin ja ohjaa reaktioitamme, sekä joko luo tai tappaa motivaation tiettyjä asioita kohtaan.

Tässä mielessä pätkätyö ei yliopiston tapauksessa ole pelkästään kirous. Järjestelmä pistää miettimään, visioimaan ja asettamaan tavoitteita. Kun maali on selvä ja motivaatio kohdallaan syntyy tulostakin. Samasta teemasta puhuu Saku Tuominen kirjassaan Hyvä elämä – Lyhyt oppimäärä. Aina välillä itse kunkin on hyvä miettiä, mitä sitä oikein on tekemässä.

Ohjaako sinun sisäistä työelämääsi selkeä visio ja tietääkö sinun esimiehesi minkälaiset tehtävät juuri sinua motivoivat?

Harri Laihonen

Tutkijatohtori
Tampereen teknillinen yliopisto
Tietojohtamisen tutkimuskeskus Novi
harri.laihonen@tut.fi

NEMO-hankkeessa etsitään vastausta kysymykseen: miten ristiriitaisia ja negatiivisia tunteita voidaan hyödyntää eettisesti kestävällä tavalla asiakaskokemusten ja työilmapiirin parantamisessa, yhteiskuntavastuun viestimisessä sekä kasvun, innovaatioiden ja jopa uusien liiketoimintamallien lähteenä?