Kun toimialaa riepotellaan

Kalle Euro
Kun toimialaa riepotellaan

Lobbareita on riepoteltu toimijoina ja toimialana tänä talvena. Yle aloitti keskustelun ja sitä ovat jatkaneet ainakin Suomen Kuvalehti ja Hesari. Myrskyn keskipisteeseen ovat joutuneet enimmäkseen ne lobbarit, jotka ovat siirtyneet politiikasta suoraan etujärjestöihin edunvalvojiksi tai viestintätoimistoihin viestintäkonsulteiksi.

Lähtökohtia keskustelussa on ollut kaksi. Ensinnäkin liian nopean pelikentän vaihdon tuoma riski keskeisen tiedon viemisestä politiikasta yritysmaailmaan. Toiseksi on puhuttu politiikkaan vaikuttamisen etiikasta. Molemmat ovat erittäin hyviä keskustelunaiheita, mutta mitään pelottavaa, mystistä tai yhteiskunnan kannalta vaarallista niissä ei ole. Lobbareilla ei ole valtaa, jota voisivat myydä, vaikka Suomen Kuvalehti niin väitti tammikuussa.

Kun poliitikko, avustaja tai virkamies siirtyy lobbariksi, hän vie mukanaan tietoa. Se on selvä. Euroopan Unionissa komission jäsenillä on tästä syystä 1,5 vuoden karenssi uuden tehtävän vastaanottamiseen. Suomessa tällaista karenssia ei ole. Karenssin suurempi merkitys liittyy kuitenkin mahdollisen korruption poistamiseen kuin varsinaiseen tiedon jakamiseen. Keskeisen virkamiehen siirtyminen julkishallinnon asiakkaalle voi joissain tapauksissa antaa aihetta epäillä kyseisen henkilön palkitsemisesta virkamiehenä tehdyistä päätöksistä. Tiedon siirtymisen ongelma on pienempi, sillä suurin osa julkisella sektorilla käsiteltävistä asioista on julkisia ja lyhyen ajan sisällä käsiteltäviä, ei pitkäaikaista karenssia vaativaa tietoa. Karenssin määräämisen suurin ongelma kustannus: valtio on velvollinen maksamaan karenssiajan palkkaa.

Miten lobbauskeskustelu vaikuttaa toimialaan? Tuskin kovin negatiivisesti. Omassa yrityksessäni Rud Pedersen Public Affairs Companyssä on olemassa Code of Conduct –säännöstö, jonka mukaisesti toimimme. Se mm. kieltää toiminnan politiikassa ja edellyttää kertomaan heti yhteyttä otettaessa kaikille sidosryhmille, kenen asialla olemme ja mikä on tavoite. Tällaisten säädösten syntyminen myös muihin suomalaisiin yrityksiin on toivottavaa.

Toisaalta keskustelun myötä toimiala on tunnistettu. Moni yritys kokee tarvetta vaikuttaa lainsäädäntöön, tarvitsee tietoa päätöksenteon logiikasta jotta voi huomioida sen toiminnassaan, tai tarvitsee kontakteja sille keskeisiin sidosryhmiin. Ennen näitä asioita hoidettiin metsästysporukoissa ja saunailloissa, mutta nykyään yhteiskunta toimii ammattimaisemmin. Osaava strateginen konsultti auttaa yhtiötä luomaan itselleen toimintatavan, jolla se saa jatkuvasti vaikutettua itseään koskeviin päätöksiin. Lisäksi kansainvälistyminen on lisännyt tarvetta ymmärtää ja vaikuttaa päätöksentekoon myös muualla kuin Suomessa. 

Negatiivinen keskustelu lisää toimialan tunnettuutta, mikä voi tuoda kasvua. Kasvusta pääsee osalliseksi, jos kykenee osoittamaan, että toimii vaikuttavasti, mutta myös eettisesti.

Kalle Euro

Johtava osakas
Rud Pedersen Public Affairs Company Oy
kalle.euro@rudpedersen.com

NEMO-hankkeessa etsitään vastausta kysymykseen: miten ristiriitaisia ja negatiivisia tunteita voidaan hyödyntää eettisesti kestävällä tavalla asiakaskokemusten ja työilmapiirin parantamisessa, yhteiskuntavastuun viestimisessä sekä kasvun, innovaatioiden ja jopa uusien liiketoimintamallien lähteenä?