Ammattivalittajia aikuisten hiekkalaatikolla

Laura Heinonen
Ammattivalittajia aikuisten hiekkalaatikolla

Sosiaalinen media tarjoaa uudenlaisia tapoja ihmisten väliseen keskusteluun ja vuorovaikutukseen. Myös yritykset käyttävät somea markkinointi- ja viestintäkanavanaan. Positiivista ja tehokasta! Nykyään sosiaalisessa mediassa voidaan kuitenkin havaita enenevässä määrin negatiivisia ilmiöitä ja suuntauksia. Tunnetaan mm. käsitteet Facebook-riippuvuus, sähköinen kiusaaminen ja somekohu. Suojellakseen itseään ja omaa mielenrauhaansa, monet julkisuudenhenkilöt välttävät viimeiseen asti googlettamasta omaa nimeään. Hämmentävää ja osin myös pelottavaa.  

Suuresti arvostamani mindfulness-guru Eckhart Tolle on jo vuosia puhunut egokeskeisen yhteiskunnan ja negatiivisen energian moninaisista huonoista vaikutuksista ihmisten elämään. Negatiivisuus ruokkii negatiivisuutta ja kun minäkeskeinen ihminen kokee jotain kielteistä, voimme olla varmoja, että hän jakaa tunteensa välittömästi sosiaaliseen mediaan. Some-riippuvainen ihminen tarvitsee jatkuvasti reaktioita muilta omiin elämän tapahtumiinsa. Ikään kuin tätä kokemusta ei kokisi niin aidosti, jos sitä ei jaa kaikkien muiden ihmisten kanssa?

Negatiivisten kokemusten myötä keskustelusta lähtee helposti liikkeelle vyöry (groundswell), jota on vaikea pysäyttää.  Kun vyöry valuu yrityksen niskaan, tilanne aiheuttaa helposti ahdistusta työntekijöissä ja yrityksen johdossa. NEMO-hankkeessa mukana oleva yrityskin toi ensimmäisessä tapaamisessamme esille tilanteita, joissa henkilöstö on aidosti ollut huolestunut siitä, miten vyöry saadaan pysäytettyä. Toinen mukana oleva yritys kertoi heidän some-foorumeilleen pesiytyneestä ammattivalittajasta, joka keksii jokaiseen yrityksen kirjoitukseen jonkin negatiivisen kommentin – hyvän joulun toivotuksiinkin on jotain pahaa sanottavaa.

Joudumme ehkä nostamaan kädet pystyyn ja hyväksymään, että kysymys on jollain tavalla ajan henkeen liittyvästä harmillisesta ilmiöstä, josta ei pystytä pääsemään kokonaan eroon. Sen kanssa on elettävä ja sitä on yritettävä hallita edes jollain keinoin. Negatiivinen palaute tulisi pyrkiä kääntämään yrityksen voimavaraksi ja siitä tulisi pystyä poimimaan siemeniä yrityksen kehittämistä varten. Moni äkkipikaisuuden vallassa ulos syljetty ikävä kommentti saattaa sisältää kuitenkin jotain rakentavaa palautetta, johon yrityksen kannattaa tarttua. Vaikeampi asia on ehkä päättää siitä, milloin ja miten internet -keskusteluihin tulee yrityksen taholta osallistua ja milloin on syytä antaa asian olla ja luottaa siihen, että keskustelu aikanaan tyrehtyy. Tällä hetkellä minulla ei ole vastauksia näihin kysymyksiin, mutta uskon NEMO-hankkeen aikana tulevani viisaammaksi tässäkin suhteessa.

Airi Lampisen tuoreen väitöskirjan (2014) mukaan yksilöt pyrkivät sosiaalisessa mediassa välttämään aiheuttamasta toiselle haittaa tai mielipahaa, mutta heidän on vaikea ennakoida jokaisen lisäämänsä kuvan tai kommentin seurauksia esimerkiksi Facebookissa. Tutkimuksen perusteella näyttää kuitenkin siltä, että lähtökohtaisesti yhteisöpalvelujen käyttäjät painottavat keskinäistä huomaavaisuutta kommunikoinnissaan. Nämä ovat kieltämättä piristäviä löydöksiä nykyisen negatiivisen energian pyörteissä. Aktiivisia pahanpuhujia kuitenkin on ja tulee aina olemaan. Yritysten on joko kasvatettava paksumpi nahka tai opeteltava sosiaalisen median pelisäännöt, jotka toivottavasti toimivat ainakin ensiapuna somekohun iskiessä. 

“Some changes look negative on the surface but you will soon realize that space is being created in your life for something new to emerge.” ― Eckhart Tolle.

Laura Heinonen

Lehtori, KTT, Start-up yrittäjä

Turun ammattikorkeakoulu
laura.heinonen@turkuamk.fi

www.fitdog.fi

NEMO-hankkeessa etsitään vastausta kysymykseen: miten ristiriitaisia ja negatiivisia tunteita voidaan hyödyntää eettisesti kestävällä tavalla asiakaskokemusten ja työilmapiirin parantamisessa, yhteiskuntavastuun viestimisessä sekä kasvun, innovaatioiden ja jopa uusien liiketoimintamallien lähteenä?