Some-kansa on puhunut – onko kukaan kuunnellut?

Harri Jalonen
Some-kansa on puhunut – onko kukaan kuunnellut?

Digitalisaatio muuttaa arkeamme hämmästyttävällä nopeudella. Yhä suurempi osa valveillaoloajastamme kuluu digitaalisia sisältöjä kuluttaessa ja tuottaessa. Musiikin striimaus, elokuvien katsominen, nettipelit ja yhteisösivustoilla viestittely ovat digitalisaation näkyvimpiä muotoja. Kuten usein ennenkin, nuoret etenevät kehityksen eturintamassa. Vaikka tulevaisuuden ennustamiseen liittyykin aina epävarmuutta, voi hyvin olla, että kymmenen vuoden kuluttua elämme maailmassa, jossa teleporttaamme itsemme kolmiulotteisina paikasta toiseen. 

Digitalisaation puolestapuhujat vertaavat kehitystä höyrykoneen ja sähkön keksimiseen. Digitalisaatioon kriittisesti suhtautuvat pitävät vertausta ennenaikaisena ja varoittavat, että uusien teknisten härpäkkeiden käyttöönotosta tulee helposti itseisarvo. Niin tai näin, digitalisaatiosta on hyvää matkaa tulossa lääke vaivaan kuin vaivaan. Hyvänä ajankuvana hallituksen kärkihanke, jossa kouluja digitalisoidaan tulevina vuosina kymmenillä miljoonilla euroilla.

Entä onko digitalisaatiosta demokratian uudistamiseen? Voisiko digitalisaatio muuttaa kansalaisten kokemusta demokratiasta? Näin uskotaan ainakin presidentti Barack Obaman kansliassa, sillä tällä viikolla lehdissä eri puolilla maailmaa on kerrottu, miten Obama on palkannut joukon Piilaakson nörttejä uudistamaan hallintoaan digitalisaation avulla (ks. esim. Jaakko Lyytisen kolumni Hesarissa tai FastCompanyn alkuperäinen uutinen aiheesta).

Suomessakaan ei olla oltu toimettomina. Avoimessa ministeriössä hyödynnetään joukkoistamista kansalaisaloitteiden tehtailuun ja niiden kehittämiseen. Otakantaa-palvelussa kansalaiset voivat vaikuttaa yhteisiin päätöksiin jo valmisteluvaiheessa. Kehitetyissä digipalveluissa on paljon hyvää, mutta myös puutteita. Puutteella en tässä yhteydessä viittaa palvelujen käytettävyyteen, vaan niiden taustalla olevaan ajatukseen, joka perustuu siihen, että kansalaisille tarjotaan viranomaisen tmv. taholta digitaalinen foorumi, jolla yhteisistä asioista sopii keskustella. Ongelmana näissä palveluissa on se, että ne houkuttelevat kovin harvoja kansalaisia. Esimerkiksi 15.10.2014 otakantaa-palveluun luotu "ennakkoverotuksen jouston lisäämistä" koskeva aloite on poikinut vuoden aikana yhden kommentin.

Voisiko demokratiaa vahvistaa hyödyntämällä kansalaisten Facebookissa, Twitterissä, Instagramissa ja muissa some-palveluissa toisilleen jakamia sisältöjä? Jos huoli nuorten kiinnittymisestä kansalaisyhteiskuntaan on todellinen, niin eikö olisi paikallaan pohtia tapoja, jotka ovat nuorille luontevia? 

Jo nyt monet viranhaltijat ja poliitikot ovat somessa aktiivisia vaikuttajia sekä kansalaispalautteen kerääjiä. Myös puolueet harjoittavat perinteisen mediaseurannan ohella enemmän tai vähemmän systemaattista sosiaalisen median seurantaa ja pyrkivät sen avulla aistimaan kansalaisten tuntoja. 

Koska uskon, että sosiaalinen media muuttaa kansalaisten näkemyksiä demokratiasta, uskon myös, että kansalaiset odottavat hallinnon ja erityisesti politiikan toimijoilta aiempaa nopeampaa reagointia. Viimeistään kuluva syksy on osoittanut, miten some tekee valtakunnan politiikoistakin käveleviä aikapommeja, joiden sotkujen siivoamisessa ei pidä aikailla.

Sosiaalisesta mediasta ei ole edustuksellisen demokratian korvaajaksi. Sen täydentäjäksi siitä sen sijaan voi taitavasti käytettynä olla.

Some-seurantaa hyödyntävien demokratiakokeilujen esteenä ei ole ainakaan työkalujen puute. Markkinoilta löytyy lukemattomia tuotteita, joilla voi seurata ja analysoida myös kansalaisten some-keskusteluja. Tämän voi tehdä fiksusti ja kansalaisten yksityisyyttä kunnioittaen. Yksittäisten kansalaisten mielipiteillä on väliä, mutta demokratian kannalta ne muuttuvat olennaisiksi vasta kun niistä muodostuu kansan tai sen osan mielipide. Esimerkit maailmalta osoittavat, että teknologiaa voidaan käyttää myös demokratian tukahduttamiseen. Jo nyt oppivat algoritmit ja tekoäly mahdollistavat monia niistä keinoista, joita George Orwell kuvasi klassikkoteoksessaan Vuonna 1984. Ajatuksia kone ei vielä pysty lukemaan, mutta muutoin kansalaisten tekemisiä saadaan niin haluttaessa selvitettyä hämmästyttävän yksityiskohtaisesti.

NEMO-hankkeessa olemme kehittäneet Sentimentti-työkalun, joka soveltuu somessa jaettavien tunteita ilmentävien sisältöjen automaattiseen luokitteluun. Koneoppimisalgoritmeja hyödyntävä työkalu kykenee luokittelemaan viestejä niiden sisältämän sävyn perusteella kolmeen luokkaan (positiivinen-neutraali-negatiivinen) noin 65–70  prosentin osumatarkkuudella. Monesta työkalun osumatarkkuus saattaa vaikuttaa pieneltä, mutta on kuitenkin kaksinkertainen kun sitä vertaa tulokseen, jonka saisi kolikkoa heittämällä.

Kokeilimme Sentimentti-työkalun sovellettavuutta yhteiskunnallisesti virittyneeseen some-keskusteluun. Keräsimme työkalun avulla suomenkielisiä twiittejä toistaiseksi karilla olevasta yhteiskuntasopimuksesta ja perjantaina 18.9. järjestettävästä mielenilmaisusta hallituksen esittämiä säästöjä kohtaan. Ajanjaksolla 9.-18.9. (klo 8:00) Twitterissä julkaistiin kaikkiaan 10 661 viestiä, joissa oli yksi tai useampi seuraavista käyttämistämme hakusanoista ’yhteiskuntasopimus’, ’lakko’, ’yleislakko’, ’mielenilmaisu’, ’mielenilmaus’. Hakusanoja lisäämällä viestien määrä olisi luonnollisesti kasvanut. Jo rapiat 10 000 twiittiä antaa kuitenkin mahdollisuuden tehdä erilaisia analyysejä.

Seuraavassa muutama poiminta:

1) Yhteiskuntasopimusta ja mielenilmaisua käsittelevien twiittien yleissävy on negatiivinen. Otokseen kuuluvista 10 661 twiitistä Sentimentti-työkalu luokitteli negatiivisiksi 43 prosenttia, positiivisiksi 12 prosenttia ja neutraaleiksi 45 prosenttia.

2) Kun tarkastellaan twiittien alueellista sävyjakaumaa, Sentimentti-työkalu kertoo, että esimerkiksi Oulussa (45,8 %), Kuopiossa (45,2 %) ja Brysselissä (46,0 %) julkaistut twiitit ovat jonkin verran negatiivisempia, kuin vaikkapa Tampereella (41,0 %) ja Turussa (41,2 %).

3) Positiivisia ja negatiivisia tunteita ilmentäviä twiittejä lähetetään eniten iltapäivisin klo 14–16 välisenä aikana. Toinen päivittäinen piikki osuu klo 20.30–22.30 välille. Lähes 70 prosenttia otokseen kuuluvista viesteistä lähetettiin em. ajankohtina.

4) Ahkerimmat viisi twiittaajaa viestittelivät kukin hieman yli 100 kertaa. Näiden joukkoon eivät kuulu sen enempää Tuomas Enbuske kuin Alexander Stubbikaan.

5) Ukrainan Donetskissa, Italian Lampedusassa tai Syyrian Homsissa ei ole seurantajaksolla twiitattu lainkaan suomalaisten mielenilmaisusta.

Edellä mainittujen tietojen kaivaminen kävi nopeasti, sillä aikaa kului vain kymmenkunta minuuttia.

Ironia, sarkasmi ja muut ilmaisumuodot heikentävät sisältöjen tietokonepohjaisen luokittelun osumatarkkuutta. Uskon kuitenkin, että kansalaisten mielipiteiden reaaliaikaisella kuuntelemisella on merkitystä. Selvää on, että demokratiaa ei voi perustaa siihen, miten ihmiset sosiaalisessa mediassa avautuvat. Yhtä selvää on se, että uudet tavat synnyttävät aina vastarintaa. Gallupeihinkin suhtauduttiin aluksi melko penseästi. Sittemmin niistä on tullut vakiintunut osa demokraattisia järjestelmiä.

Kun nörtin valjastaa demokratian rakentamiseen, seurauksena voi parhaimmillaan olla kansanvallan renessanssi.

Harri Jalonen

yliopettaja, dosentti, FT
Turun ammattikorkeakoulu
harri.jalonen@turkuamk.fi

NEMO-hankkeessa etsitään vastausta kysymykseen: miten ristiriitaisia ja negatiivisia tunteita voidaan hyödyntää eettisesti kestävällä tavalla asiakaskokemusten ja työilmapiirin parantamisessa, yhteiskuntavastuun viestimisessä sekä kasvun, innovaatioiden ja jopa uusien liiketoimintamallien lähteenä? 

Mitä tapahtuu, kun ei tee mitään - tietoisuustaidot tietotyössä

Johanna Lintinen
Mitä tapahtuu, kun ei tee mitään – tietoisuustaidot tietotyössä

Tietoisuustaidot eli mindfulness on ilmiö, jolta ei voi tänä päivänä välttyä. Mindfulnessia tarjotaan johtajille ja urheilijoille, kaupoista löytyy jopa mindfulness-värityskirjoja. Suomen Lääkärilehden mukaan tietoisuustaitoja hyödynnetään esimerkiksi psykoterapioissa ja kroonisten sairauksien hoidossa. Tietoisesti eläminen eli mindful living arvioitiin vuoden 2014 yhdeksi merkittävämmäksi trendiksi. Time-lehti kuvasi viime vuonna ilmiötä kansijutussaan otsikolla The mindful revolution.

Mistä on kyse? Lyhyesti ilmaistuna tietoisuustaidoissa harjoitellaan kykyä keskittyä nykyhetkeen. Taitoa vaalitaan esimerkiksi pysähtymällä päivittäin kymmenen minuutin ajaksi havainnoimaan, miltä hengitys tuntuu vartalossa, mitä ääniä voi kuulla ympäristössään tai miltä lattia tuntuu jalkojen alla. Vastaavasti myös ajatuksia ja tunteita tarkastellaan tulevina ja menevinä asioina, eikä niiden sisältöä jäädä sen suuremmin analysoimaan. Keskittymiskyky on kuin lihas, jota voi harjoittaa: kun huomaa uppoutuneensa ajatuksiin, huomio siirretään takaisin esimerkiksi hengitykseen. Olennaista on siis olla läsnä juuri meneillään olevassa asiassa ilman tuomitsemista tai tunteella reagoimista, hyväksyvästi havainnoiden.

Miksi pitäisi olla läsnä? Eikö ole ok, jos iloitsee tulevasta viikonlopun ulkomaanmatkasta tai mieli käy läpi huomisen seminaarin pääkohtia? Ihmisen mielelle on tyypillistä, että ajatukset harhailevat muihin asioihin kuin siihen, mitä tapahtuu juuri nyt. Harvardin yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan tällainen mielen vaeltelu asiasta toiseen on eräs syy ihmisten onnettomuuteen. Tutkimuksessa havaittiin, että peräti 47% valveillaolon ajatuksista koskee jotakin muuta asiaa, kuin sitä mitä juuri nyt tapahtuu. Tutkimuksessa huomattiin myös, että ihmiset olivat vähemmän onnellisia, kun ajatukset olivat jossain muualla kuin juuri nyt käsillä olevassa asiassa. Myös työssä on tyypillistä, että ajatukset harhailevat muualle kuin oleellisiin työtehtäviin, sosiaalinen media tai uutissivustot vievät huomiomme. Oman elämän ajatukset tulevat väistämättä työpaikalle mukaan.

Tutkimukset viittaavat siihen, että suotuisampaa olisi pitää ajatukset tässä ja nyt. Tutkimustulokset tietoisuustaitojen harjoittamisen hyödyistä ovat kiinnostavia. On havaittu, että tietoisuustaitoharjoittelu lisää työmuistin kapasiteettia, auttaa ahdistuksen hoitoon, lievittää stressiä, parantaa keskittymiskykyä sekä voi auttaa tietotyöntekijää keskittymään samanaikaisesti usean tehtävän kanssa työskentelyssä.  Tietoisuustaitojen harjoittelua on tutkittu esimerkiksi Yhdysvaltojen merijalkaväen sotilaiden parissa, kun haluttiin selvittää harjoittelun vaikutuksia hyvin stressaavassa elämäntilanteessa. Tutkimuksessa havaittiin, että mindfulness-harjoittelut vaikuttivat aivojen työmuistin kapasiteettiin. Tätä kautta paljon harjoituksia tehneet sotilaat kokivat vähemmän negatiivisia tunteita ja enemmän positiivisia. Riittävä tietoisuustaitojen harjoittelu voi siis ilmeisesti auttaa suojautumaan voimakkaan stressin aiheuttamilta toimintakyvyn häiriöiltä.

Myös yrityksissä on havahduttu näihin hyviin vaikutuksiin. Esimerkiksi Google tarjoaa työntekijöilleen lukuisia kursseja, joista yksi suosituimmista on mindfulnessiin, tunneälyyn ja neurotieteen löydöksiin perustuva Search inside yourself. Myös Suomesta löytyy esimerkkejä yrityksistä, joissa on otettu mindfulness käyttöön. Esimerkiksi ohjelmistotalo Vincitillä toteutettiin kuuden viikon mindfulness-hanke, johon osallistui lähes puolet yrityksen työntekijöistä. Työpaikalla on tarjolla huoneita, joissa voi tehdä mindfulness-harjoitteluja.

Yritysten lisäksi tietoisuustaitoja valmennetaan myös yliopisto-opiskelijoille. Esimerkiksi New Yorkin yliopiston ja Stern School of Businessin opiskelijoilla on mahdollista osallistua mindfulness-kursseille. Nämä tulevaisuuden asiantuntijat ja johtajat päätyvät työskentelemään olosuhteissa, joissa paineet ovat suuret, muutos jatkuvaa ja tahti nopeaa. Myös opiskeluaikana kalenterit ovat jo täynnä ja tavoitteet korkealla. Mahdollisuus stressiin ja uupumukseen on siis todellinen. Opiskelijoille tarjotaan Mindfulness in Business -kurssia, jolla he voivat harjoitella tietoista läsnäoloa. Näin opiskelijat pääsevät jo aivan uransa alkuvaiheessa harjoittelemaan taitoja, joista on todennäköisesti hyötyä myöhemmin työelämässä.

Tietoisuustaitojen harjoittaminen tulee tarpeeseen. Kamppailu negatiivisia tunteita, stressiä ja työuupumusta vastaan on valitettavan yleistä tietotyössä. Tietoisuustaitojen opettelu voi olla hyvä työkalu tunnistaa ajoissa stressin oireita, sekä parantunut keskittymiskyky voi auttaa saamaan työtehtäviä tehtyä, mikä on motivoivaa. On hyvä, että näitä taitoja opetetaan jo ennakolta, ettei tarvitsisi oppia stressinhallintaa kantapään kautta sairaslomalta käsin.

Mindfulness herättää myös ennakkoluuloja. Itsekin suhtauduin aluksi ilmiöön hyvin epäilevästi. Ajattelin, että kyseessä on ohimenevä lifestyle-bloggaajien hypetys tai kivoja auringonlasku-kuvia Instagramissa sopivalla hashtagilla. Käsitykseni muuttui, kun perehdyin tutkimuksiin, joissa osoitettiin tietoisuustaitojen rooli negatiivisten tunteiden kanssa elämisessä. Päädyin lopulta haastamaan ennakkoluuloni, lataamaan Headspace-nimisen sovelluksen ja uhraamaan kymmenen minuuttia työaikaa hengityksen ja kehon tuntemusten havainnointiin. Huomasin, että yksinkertaisesti se, että ei tee yhtään mitään, olikin yllättävän virkistävää ja tärkeää päivittäisen jaksamisen kannalta. Kahden kuukauden harjoittelun aikana myös keskittymiskyky tuntuu parantuneen. Töissä ja opiskeluissa tästä taidosta on ollut hyötyä.

Mindfulnessia on syytä tarkastella myös kriittisesti. Myös tietoisuustaitoharjoituksissa voi epäonnistua. Psykoterapeutti Maaret Kallio kertoo blogissaan, kuinka tietoisesta läsnäolostakin voidaan saada kuormittavaa, kun siihen suhtaudutaan pakonomaisesti. Läsnäoloon ei tulisikaan suhtautua kuin velvollisuuteen. Se ei ole syntiä, jos mieli harhailee tulevaan tai ajatukset ovat välillä Facebook-keskusteluissa. Kallio toteaakin oivallisesti, että “ihminen on kuitenkin vain ihminen ja ihmisen mieli harhaileva”. Myös Talouselämän artikkelissa kritisoidaan, mikäli vain itsensä johtamisen (kuten mindfulnessin) kautta haetaan tehokkuutta työhön – oman mielen hallinta ei muuta huonoja työn käytäntöjä, kuten turhaa sähköpostittelua, hyödyttömiä palavereja tai tarpeettomia raportteja.

Tietoisuustaitojen harjoittelun ei pidä itsessään olla päämäärä, vaan yksi hyödyllinen tapa vahvistaa omaa hyvinvointia ja kykyä keskittyä oleellisiin ja tärkeisiin asioihin. Muitakin hyödyllisiä keinoja tehostaa tietotyötä on, kuten edellä mainittu turhien käytäntöjen murtaminen. Toisaalta lupaavia tutkimustuloksia tietoisuustaitojen hyödyistä on runsaasti ja yritysten onnistuneet kokemukset puhuvat myös puolestaan. Itse kukin voi kokeilla, tapahtuuko mitään, jos vaikkapa parin viikon ajan pysähtyy päivittäin kymmenen minuutin ajaksi, eikä tee mitään muuta kuin havainnoi hengitystä sekä tulevia ja meneviä ajatuksia. Omia kokemuksia kannattaa kuunnella ja keskittyä siihen, mikä on hyödyllistä.

Johanna Lintinen

Tutkimusapulainen, TkK
Tampereen teknillinen yliopisto

NEMO-hankkeessa etsitään vastausta kysymykseen: miten ristiriitaisia ja negatiivisia tunteita voidaan hyödyntää eettisesti kestävällä tavalla asiakaskokemusten ja työilmapiirin parantamisessa, yhteiskuntavastuun viestimisessä sekä kasvun, innovaatioiden ja jopa uusien liiketoimintamallien lähteenä?