Seiniin piirtely kielletty

Virpi Slotte

Seiniin piirtely kielletty

Puhekouluttaja ja tarinankerronnan puolestapuhuja Juhana Torkki nosti esille hienon kertomuksen isännöitsijän uudenlaisesta tavasta viestiä. Taloyhtiöissähän törmää aina silloin tällöin tilanteisiin, jossa seinään tai lähinnä sen alaosiin on ilmestynyt uudenlaista väriä, sinne kuulumattomia piirustuksia ja töhryä. Jos tekijät ovat saaneet käsiinsä vielä kunnon maalia, jota ei niin vain pyyhitä pois, vihaiseksihan se monen mielen muuttaa. ”Minä ainakin menisin huutamaan naama punaisena tämän kersan vanhemmille, sieltä se kuri ja järjestys ja opit pitää tulla” -tapaiset purkaukset eivät ole harvassa.

Harmistumisen takana on tietysti huoli siitä, ketkä vastaavat lasten tekosten taloudellisista seuraamuksista. Näihin asioihin on reagoitava ja mielellään varmistuttava siitä, että tilanne ei toistu. Taloyhtiöiden osalta perinteinen ratkaisu alkaa usein sillä, että isännöitsijä kiinnittää rappukäytävään tai muihin yleisiin tiloihin tiedotteen, jossa kerrotaan, että ”Seinille piirtely on kielletty ja rangaistava teko”.

Kysymykseksi vain jää, mikä teho pelkällä kiellolla on. Kuka vaivautuu lukemaan koko ilmoitusta? Voisiko negatiiviseen asiaan vastata jotenkin muuten kuin uusilla negaatioilla? Espoolaisen Etuisännöinnin kiinteistösihteeri Jaakko Havia näyttää vaihtoehtoisen esimerkin. Hän keksi viestintään toisen sävyn julistamalla taloyhtiön lapsille piirustuskilpailun. Parhaalle piirustukselle luvattiin palkinto ja aiheeksi valittiin pihapiiri, jossa haluaisi itse leikkiä. Suoritusohjeessa kehotettiin ystävällisesti ottamaan vierestä paperia, sillä rappukäytävien seiniin tai pihalaattoihin tehtyä taidetta ei arvosteltaisi. Lopussa oli vielä tarinan opetuksena lyhyt muistutus kiinteistön yleisiin pintoihin tehtyjen jälkien korjaamisen maksavan vanhemmille ja muille asukkaille todella paljon.

Lastenpsykiatri Janna Rantala kertoo vastaavanlaisesta tilanteesta toisen tarinan – vanhemmuuden näkökulmasta. Siinäkin pääosaa näyttelee negatiivisten tunteiden käsittelytaidot. Kertomus alkaa perheen neljä- ja kuusivuotiaiden poikien esitellessä innosta puhkuen äidilleen tekemäänsä yllätystään. ”Se on tosi hieno! Meidän huoneessa! Hellyys mielessä välkkyen äiti kiiruhti poikien perässä näiden huoneeseen, jonka seinälle pojat olivat piirtäneet jättikokoisen mökkimaiseman. Seinälle. Suoraan. Tusseilla.”

Käsi sydämellä kukapa meistä ei olisi harmistunut tai suorastaan raivostunut kyseisessä tilanteessa. Ja jatkanut seiniin piirtämisen kiellon jauhamisella, kunnes lapset olisivat olleet häpeän musertamat. Tuskin voin itse ylpeillä toimivani jotenkin toisin.

Rantala nostaa esille kuitenkin myös vaihtoehtoisen reagointitavan: vuolaan kehumisen tilanteesta tehdyn nopean analyysin jälkeen. ”Vanha seinä, joka kuitenkin maalataan lähivuosina, poikien oma huone, poikien innosta hehkuvat kasvot ja piirustuksen kiistaton hienous puoltavat kaikki taideteoksen oikeutta olla olemassa. Sitä paitsi: se oli jo tehty, eikä sitä saisi tekemättömäksi raivostumalla.” Jälkikäteen heilläkin kyllä sovittiin, että seiniin ei jatkossa piirretä. Ja mielenkiintoisesti, sopimus syntyi helposti, koska siihen ei liittynyt lasten häpäisemistä.

Näitä tarinoita ei voi suoraan verrata toisiinsa, koska yhteisen ja oman omaisuuden kohtelun päättämisessä toimivat hieman erilaiset lainalaisuudet. Yhteistä niille on kuitenkin oikeanlainen viestintä ja tunteiden käsittelytaito. Millä sanakäänteillä ja keinoilla täydellinen kielto esitetään niin, että asiakkaat hyväksyvät sen? Ja tulevat ehkäpä vielä hyvälle tuulelle ja ovat valmiit ostamaan uusia palveluita jatkossakin. Sanoilla on väliä ja tarinankerronnalla on voimaa. Oleellista on tarkoitus ja idea niiden taustalla.

Virpi Slotte

Kehityspäällikkö, FT
Kiinteistöalan Koulutussäätiö
virpi.slotte@kiinko.fi             

NEMO-hankkeessa etsitään vastausta kysymykseen: miten ristiriitaisia ja negatiivisia tunteita voidaan hyödyntää eettisesti kestävällä tavalla asiakaskokemusten ja työilmapiirin parantamisessa, yhteiskuntavastuun viestimisessä sekä kasvun, innovaatioiden ja jopa uusien liiketoimintamallien lähteenä?