Urheiluliiketalous elää epävarmuudesta

Jaakko Haltia
Urheiluliiketalous elää epävarmuudesta

Lähes 100 000 katsojaa Camp Noulla tuskailee ottelun 89. minuutilla FC Barcelonan ollessa 1-2 häviöllä perivihollistaan Real Madridia vastaan. Barcelona tarvitsee ottelusta vähintään tasapelin säilyttääkseen mahdollisuuden Espanjan La Ligan mestaruuteen. Barça on painostanut ottelun viimeiset 10 minuuttia, mutta Iker Casillasin vartioimaan maaliin ei palloa ole onnistuttu toimittamaan. Vain yksi virhe Real Madridin puolustuksessa ja Messi on hetkessä maalintekopaikassa. Kuljetus, harhautus ja veto vasurilla ohi Casillasin. Tasoitus viimeisellä minuutilla. Yleisön helpottunut huuto säestää joukkueen juhlintaa ja Cant del Barça -kannatuslaulu kuuluu kauas stadionin ulkopuolelle.

Yleisön piinasta päästänyt maali piti Barçan mukana mestaruuskamppailussa. Yleisön epävarmuus voittajasta synnytti voimakkaita tunnereaktioita oman joukkueen puolesta. Häviämisen pelko ja voittamisen halu vaihtelivat minuutista toiseen. Yhteenkuuluvuuden tunne stadionilla voimisti tunteiden kirjojen äärilaitoja.

Urheiluliiketalouden perustavaa laatua oleva teoria lopputuloksen epävarmuuden yleisön mielenkiintoa ruokkivasta voimasta on kiistaton. Lopputuloksen epävarmuuteen liittyy tärkeä ominaispiirre – kilpailun tasaväkisyys. Kilpailun tasaväkisyyttä ja siten lopputuloksen epävarmuutta korostetaan esimerkiksi F1-sarjassa lähes vuosittain muuttamalla teknisiä sääntöjä.

Urheilutoimiala poikkeaa muista toimialoista monella tavalla. Useimmiten urheilumarkkinoinnin keskiössä on yleisön tunteisiin vetoaminen. Siksi urheilujohtajan on ymmärrettävä, että hän myy epävarmuutta. Mikäli sama joukkue voittaa jatkuvasti liigassa tai F1-kilpailussa, niin yleisön mielenkiinto laantuu ajan mittaan.

Näin yksinkertaista logiikka ei kuitenkaan aina ole, sillä esimerkiksi La Ligassa kiinnostavia ovat myös pienempien seurojen yritykset kaataa kahta jättiläistä, Barça ja Realia (Giant killing). Tämän takia urheilujohtajan on ymmärrettävä, että urheiluliigan tärkeimmät tuotteet ovat ottelutapahtumia, jotka ovat ns. yhteistuotteita (Joint product). Ottelun ajan joukkueet kilpailevat, mutta muuten joukkueiden on tehtävä yhteistyötä menestyvän liigan eteen. Koko liigan/lajin kasvaminen tuo seuroille kasvua. Mikään seura ei voi tehdä sitä yksinään. FC Barcelonalla ei ole juuri arvoa ilman Real Madridia, Atletico Madridia ja muita La Ligan joukkueita. Toisin kuin monessa muussa bisneksessä, urheiluliigassa joukkueen monopoli-asema olisi tuhoisaa ja kääntyisi nopeasti itseään vastaan.

Tunteiden asemaa urheilussa korostavat kannattajien intohimoinen ja irrationaalinen suhtautuminen urheiluun. Brändi- ja tuoteuskollisuus on urheilutuotteiden kohdalla varsin korkea. Kannattajien positiiviset ja negatiiviset tunteet vaihtelevat usein ottelutapahtumassa. Omasta joukkueesta tai pelaajasta lauotaan helposti (yltiö)positiivisia kommentteja, kun taas vastustajan joukot saavat kuulla kunniansa. Asiaan kuuluu, että joukkueen huonot suoritukset tai valmentajan ratkaisut eivät välttämättä säästä omiakaan.

Ammattiurheilu sisältää myös kannattajissa negatiivisia tunteita aiheuttavia lieveilmiöitä, kuten doping, rasismi, sopupelit sekä väkivalta kentällä ja katsomossa. Urheilun suuri julkisuusarvo ja tiettyjen lajien suuret tulot houkuttelevat urheilijoita vaikuttamaan joskus ottelun lopputulokseen kyseenalaisin keinoin. Pesäpallon takavuosien ottelutulosten manipulointi vedonlyöntivoittojen toivossa aiheutti kannattajien ja yhteistyökumppaneiden joukossa paljon negatiivista tunteita. Pesäpallo oli lajina vuosikausia lamassa ennen kuin onnistui jälleen vakuuttamaan toiminnan olevan oikeilla raiteilla. Suomalainen hiihto puolestaan sortui laajaan doping-järjestelyyn vuonna 2001. Dopingskandaalin ja siihen liittyneen vuosikausia jatkuneen heikkotasoisen ja salailevan viestinnän vuoksi hiihto menetti monia yhteistyökumppaneita.

Ovatko negatiiviset tunteet hyväksi urheiluliiketaloudelle? Urheilijan raju käytös kentällä voi aiheuttaa erilaisia tunteita eri sidosryhmissä. Valmentaja on tuotantopäällikkö, jonka tehtävänä on voittaa ottelu. Pelaaja saattaa käyttäytyä juuri saatujen ohjeiden ja roolinsa mukaan. Urheilujohtaja katsoo käytöstä markkinoinnin näkökulmasta ja pohtii ihmisten reaktioita asiaan.

Vaikka urheilujohtajat vakuuttavatkin pelaajiensa tekevänsä kaikkensa joukkueensa ja kannattajiensa eteen, joutuu urheilujohtaja pohtimaan yhteistyökumppaniensa reaktiota. Tämä korostuu erityisesti tilanteissa, joissa media tulkitsee käyttäytymisen väkivallaksi. Näin kävi mm. HIFK ja Jokereiden ottelun seurauksena, kun Ville Peltonen joutui vastustajan rajun käyttäytymisen kohteeksi. HIFK menetti yhteistyökumppaneitaan.

Suomessa urheilun julkiseen rooliin liittyy edelleen ”urheilun hyvä tarina”, jonka mukaan urheilulla on ollut merkittävä rooli kansalaisyhteiskunnan synnyssä. Kukapa meistä ei olisi kuullut, että Suomi juostiin maailmankartalle Tukholman kesäolympialaisissa 1912. Urheilun on perinteisesti nähty kasvattavan yhteiskuntakelpoisia kansalaisia. Toisin on Keski-Euroopassa, jossa urheilusta puhuttaessa keskustelu kääntyy hyvin nopeasti ammattiurheiluun, Amerikasta puhumattakaan.

Tunnetut urheilijat ovat monesti lajinsa ja seuransa parhaita markkinoijia. Nykyisin sosiaalinen media antaa yksittäiselle urheilijalle suuren mahdollisuuden olla vaikutusvaltaisella paikalla. Esimerkiksi FC Barcelonan ja Real Madridin suurimmilla tähdillä, Lionel Messillä ja Cristiano Ronaldolla on kummallakin Twitterissä miljoonia seuraajia. Mielikuvat pelaajista ovat kuitenkin hyvin erilaisia. Siinä missä Messiä pidetään sympaattisena naapurinpoikana (veronkiertoepäilyistä huolimatta), vaikuttaa Ronaldo ylimieliseltä kukkoilijalta.

Kimi Räikkösen viestintätaitojen voidaan yleisillä mittareilla arvioiden olevan varsin heikot, mutta hän on silti yksi suosituimmista F1-ajajista. Kaiken lisäksi yksityiselämän uutiset liittyvät monesti seikkailuihin baareissa. Joku toinen urheilija ei saisi moista käytöstä anteeksi kannattajiltaan.

Urheiluliiketalouden kannalta tunteet ovat ensiarvoisen tärkeitä. Negatiiviset tunteet ovat urheilumarkkinoinnin kannalta arvokkaita oikeissa paikoissa ja oikeilta tahoilta. Urheilumarkkinointi on useimmiten tasapainottelua positiivisten ja negatiivisten tunteiden välillä. Urheilujohtaja tavoittelee varmuutta taloudenpidossaan, mutta samalla ymmärtää epävarmuuden olevan urheilun liiketoiminnan ydin. Tämän dilemman edessä moni toisella toimialalla meritoitunut johtaja on joutunut toteamaan urheiluorganisaation johdossa, ettei ole vielä oppinut kaikkea johtamisesta.


Jaakko Haltia

Urheilujohtamisen lehtori, KM, Mesgo
Turun ammattikorkeakoulu
jaakko.haltia@turkuamk.fi


NEMO-hankkeessa etsitään vastausta kysymykseen: miten ristiriitaisia ja negatiivisia tunteita voidaan hyödyntää eettisesti kestävällä tavalla asiakaskokemusten ja työilmapiirin parantamisessa, yhteiskuntavastuun viestimisessä sekä kasvun, innovaatioiden ja jopa uusien liiketoimintamallien lähteenä? 

Ääni ratkaisee

Harri Jalonen
Ääni ratkaisee

Kun asiakas saa huonoa palvelua tai kun tuote ei vastaa asiakkaan odotuksia, on pettyneellä asiakkaalla kolme vaihtoehtoa. Ensinnäkin hän voi jatkaa asiakassuhdetta kuin mitään ei olisi tapahtunut. Toiseksi asiakas voi valittaa huonosta palvelusta tai tuotteessa havaitsemistaan puutteista joko suoraan yritykselle tai perhe- ja ystäväpiirissään. Kolmantena vaihtoehtona on asiakassuhteen lopettaminen. Siinä missä ensimmäinen vaihtoehto on passiivista ja alistuvaa sopeutumista, edustavat kaksi jälkimmäistä vaihtoehtoa aktiivista ja tilanteen korjaamiseen tähtäävää toimintaa. Taloustieteilijä Albert O. Hirschmania (1915–2012) väljästi tulkiten ensimmäinen vaihtoehto ei edes ole vaihtoehto, sillä pettynyt asiakas käyttää aina joko ääntään (voice) tai jalkojaan (exit). 

Hirschmanin exit–voice-teorian (1970) näkökulmasta "asiakas on aina oikeassa". Yrityksen edun mukaista on saada asiakas tuntemaan itsensä tärkeäksi, sillä markkinataloudessa mielensä pahoittanut asiakas on usein entinen asiakas. Myös monopolistisessa ja oligopolistisessa kilpailussa asiakkaan kokemuksilla on merkitystä. Vaikka asiakkaalle ei olisikaan tarjolla todellisia vaihtoehtoja, pettynyt asiakas on yritykselle imagoriski. Näin siksi, että asiakkaalla on aina mahdollisuus jakaa mieliharmejaan, kuten parhaaksi näkee. Myös silloin kun mitään erityistä ei ole edes tapahtunut.

Palvelutaloudessa asiakkaan ja yrityksen välinen suhde korostuu. Palvelu on määritelmällisesti aineeton liiketapahtuma, jonka tuottaminen ja kuluttaminen tapahtuvat samanaikaisesti. Siinä missä vasaroita voidaan valmistaa varastoon, on sijoitusneuvontapalvelu pankin tiskillä asiakkaan ja sijoitusneuvojan välistä vuorovaikutusta. Tämä on mahdollista käsikirjoittaa etukäteen, mutta jokaisen sijoitusneuvontapalvelun todellinen muoto riippuu siitä, suostuuko asiakas näyttelemään hänelle suunniteltua roolia.

Asiakaspalvelu on emotionaalisesti vaativaa. Monet asiakaspalvelutilanteet ovat herkkiä tapahtumia, joissa asiakaspalvelijalta odotetaan kykyä heittäytyä tilanteeseen. Konduktööriltä edellytetään pelisilmää, kun itseään ainutlaatuisena asiakkaana pitävä työmatkalainen on huolissaan jatkoyhteydestään. Samoin ravintolassa oletusarvona on, että tarjoilija sietää (vaikka hammasta purren) asiakkaiden humoristista ja röyhkeää käyttäytymistä. Emotionaalisesti erityisen vaativaa on junan ravintolavaunussa laivaristeilyltä kotiutuvien palveleminen. 

Marek Korczynsky ja Claire Evans väittävät, että moniin asiakaspalvelutilanteisiin on sisäänrakennettuna taipumus epäonnistua. Kysymys ei heidän mukaansa ole psykologisessa mielessä asiakasyksilöiden poikkeavasta käyttäytymisestä, vaan palvelutalouden ominaispiirteestä.

Korczynsky ja Evans puhuvat asiakkaiden harjoittamasta hyväksikäyttämisestä (customer abuse). Hyväksikäytön kohteiksi ovat vaarassa joutua erityisesti rutiininomaisissa palvelutehtävissä toimivat ammattilaiset. Tämä johtuu siitä, että niissä asiakkaan asema suhteessa palvelua suorittavaan ammattilaiseen korostuu. Tanniinista ja viipyilevää viinin jälkimakua etsivälle asiakkaalle vain mielikuvitus asettaa rajat keinoille, joilla hän voi juoksuttaa tarjoilijaa. Kouluesimerkkinä elokuvakohtaus, jossa Jack Nickolson kiusaa viatonta naistarjoilijaa. Tilanne on kokolailla päinvastainen, kun viininystävä joutuu turvautumaan asianajajan apuun kuolinpesän perintöriidassa. Myös lääkärin ja poliisin kanssa asioimisessa asiakkaan kukkoilulla on rajansa.

Näyttäisi siltä, että ammatin yhteiskunnallinen arvostus, ammattikunnan työmarkkinavoima, ammatin koulutus- ja osaamisvaatimukset, ammatin tarjoama valta-asema sekä ammatinharjoittajan informaatioylivoima suhteessa asiakkaaseen ovat tehokkaita suojia hyväksikäyttöä vastaan.

Kielteisestä mielleyhtymästään huolimatta hyväksikäytöllä on myös hyödyllinen puolensa. Yrityksen näkökulmasta hyväksikäyttöön syyllistyvät asiakkaat ovat tärkeitä. Näin on erityisesti silloin, kun mielipahan taustalla on tilanne, jossa yritys ei ole lunastanut palvelulupaustaan. Autokorjaamon palveluun kriittisesti suhtautuvaa asiakasta ei siksi kannata leimata suoralta kädeltä mulkuksi vaan hänet tulisi nähdä hyödyllisenä voimavarana. Kysymys ei ole vähäpätöisestä resurssista, sillä positiivisesti ajateltuna hyväksikäyttöön taipuvainen asiakas on yritykselle aina potentiaalinen innovaatioiden lähde.

Kuilut, joita väistämättä syntyy asiakkaiden odotusten ja kokemusten välille nähdään ketterissä yrityksissä mahdollisuutena toiminnan parantamiseen. Se, onko asiakkaan oikeassa olemisessa kysymys illuusiosta vai todellisuudesta, on lopulta melkoisen yhdentekevää. Olennaisempaa yrityksen näkökulmasta on se, että asiakas käyttää ääntään, eikä jalkojaan.

Miten sinun yrityksessäsi asiakkaita rohkaistaan käyttämään ääntään?

Harri Jalonen

yliopettaja, dosentti, FT
Turun ammattikorkeakoulu
harri.jalonen@turkuamk.fi

NEMO-hankkeessa etsitään vastausta kysymykseen: miten ristiriitaisia ja negatiivisia tunteita voidaan hyödyntää eettisesti kestävällä tavalla asiakaskokemusten ja työilmapiirin parantamisessa, yhteiskuntavastuun viestimisessä sekä kasvun, innovaatioiden ja jopa uusien liiketoimintamallien lähteenä? 

Taivas ja Helvetti

Laura Heinonen
Taivas ja Helvetti

Sateen jälkeen tulee poutasää, kuuluu vanha sanonta. Suvi Teräsniskakin laulaa elämän olevan varjoja ja valoja, sekoitus onnea ja surullisia vaiheita.

Tottahan se on, että jos elämässä ei ole välillä vaikeita vaiheita, eivät hyvätkään ajat tunnu niin hyviltä. Elämä onkin välillä todellista tunteiden vuoristorataa. Ja jos vuoristoradan nimi on startup-yrittäjyys, silloin kannattaa pitää hatustaan kaksin käsin kiinni.

Startup-yritykset ovat nuoria, nopeaan kasvuun ja kansainvälistymiseen tähtääviä yrityksiä, jotka useimmiten kehittävät ja kaupallistavat jotain uutta ja innovatiivista. Startup-yritykset pyrkivät muuttamaan maailmaa, kukin omalla tavallaan.

Startup-yrittäjien luonteenpiirteiden tutkimuksessa on tunnistettu tiettyjä ominaisuuksia, jotka yhdistävät näitä ihmisiä. Olennaisin piirre on Intohimo, isolla I:llä. Kuten minunkin kohdallani, usein koko yritysidea kumpuaa omasta henkilökohtaisesta intohimon kohteesta. Tämä sisäinen palo on lähtökohta koko yrittämiselle ja se toimii moottorina vaikeina hetkinä. Se ajaa yrittäjän laittamaan kaiken peliin ja ottamaan sellaisia taloudellisia riskejä, joita hän ei koskaan olisi voinut kuvitella ottavansa. Startup-yrittäjä uskoo omaan asiaansa niin vahvasti, ettei hän epäröi panostaa yritykseen kaikkeansa. Hän elää ja hengittää yhtiötään eikä luovuta vaikeidenkaan haasteiden edessä.

Uutta kehittävän yrityksen ensimmäisinä vuosina taloudelliset panostukset tuotekehitykseen ja markkinointiin ovat mittavat. Rahaa palaa valtavasti mutta sisään tulevan rahan määrä on lähes olematon. Kassakriisit ovat enemmän sääntö kuin poikkeus. Rahoituksen hankkiminen vie yöunien lisäksi yrittäjältä hirvittävät määrät energiaa.

Yrittäminen onkin kokonaisvaltainen osa elämää ja vaikuttaa kaikkeen. Työpäivät venyvät, viikonloput ja lomat palavat, kun jokin yllättävä asia tulee eteen. Yksityiselämä saattaa kärsiä vuosikausia. Tutkimusten mukaan keskimääräisellä start-up yrittäjällä parisuhde ja perhe-elämä todennäköisemmin epäonnistuvat kuin onnistuvat. Voimavarat eivät riitä kaikkeen.

Usein kun startup-yrittäjyydestä puhutaan, viitataan juuri näihin ylläoleviin kielteisiin ja painetta luoviin seikkoihin. Näistä asioista jopa varoitellaan, mikä saattaa olla yksi syy siihen, että esimerkiksi vain häviävän pieni osa kauppatieteen opiskelijoista kertoo tähtäävänsä yrittäjiksi. Turvallinen palkkatyö houkuttelee enemmän kuin riskit ja epävarmuus.

Jos meiltä startup-yrittäjiltä kysytään, niin voimme varmasti yhteen ääneen todeta, että plussalle tässä jäädään, kaikesta huolimatta. Kun yritys saavuttaa jonkin tavoitteen ja menestystä alkaa tulla, on äkkiseltään hyvin vaikea nimetä toista asiaa, joka antaisi samanlaisen täyttymyksen ja hyvänolon tunteen. Yrityshän on yrittäjälle kuin lapsi ja tippahan siinä linssiin tulee, kun lapsi esimerkiksi sen ylioppilaslakin päähänsä asettaa.

Tieto lisää tuskaa ja voin itse todeta saman, minkä moni muukin yrittäjä on todennut. Jos olisin etukäteen tiennyt mitä tämä kaikki vaatii, en ikinä olisi uskaltanut lähteä tälle tielle. Mutta startup-yrittäjä on optimisti jolle pysähtyminen kesken kaiken ei ole edes vaihtoehto. Hän puskee eteenpäin.

Kirjoitukseni otsikko viittaa samannimiseen mainioon kirjaan, jota suosittelen lukemiseksi kaikille. Kirja kertoo 21 yrittäjän tarinan. Mukana on 18 yrittäjää, jotka saivat melkein kaiken sekä 3 yrittäjää, jotka menettivät paljon, mutta selvisivät siitäkin.

”Kotitalon kurkihirttä myöden pelasin
Sysiässä sielun kuvastin
Ellen näillä voittanut niin sitten hävisin”
(Viikate, Sysiässä)

Laura Heinonen

Lehtori, KTT, Startup-yrittäjä
Turun ammattikorkeakoulu
laura.heinonen@turkuamk.fi
www.fitdog.fi


NEMO-hankkeessa etsitään vastausta kysymykseen: miten ristiriitaisia ja negatiivisia tunteita voidaan hyödyntää eettisesti kestävällä tavalla asiakaskokemusten ja työilmapiirin parantamisessa, yhteiskuntavastuun viestimisessä sekä kasvun, innovaatioiden ja jopa uusien liiketoimintamallien lähteenä?

Osta pelkosi pois!

Hannamari Lakkala
Osta pelkosi pois!

WWF:n kampanjamainos pyrkii herättämään katsojan tunteita kuvaamalla tiikeriasuun pukeutuneen pikkutytön metsästäjän tähtäimessä. Mainos kuvaa tilannetta metsästäjän näkökulmasta laittaen lukijan metsästäjän asemaan. ”Kuvittele, että tämä on sinun”, sanoo mainos. Asetelma on shokeeraava. Lukija tuntee olonsa epämiellyttäväksi, kenties ahdistuneeksi, pelokkaaksikin.

Miksi WWF:n mainos on niin shokeeraava?

Koska se herättää negatiivisia tunteita.

Espanjan sana ”propaganda” tarkoittaa mainontaa. Poliittisessa propagandassa pelon ja muiden negatiivisten tunteiden käyttö lukijan suostuttelussa onkin vanha temppu, mutta nykypäivän yrityspropagandassa, mainonnassa, se on harvoin käytetty, vaikkakin tehokas väline. WWF on ollut viestinnässään rohkea ja kekseliäs luoden useita shokeeraavia ja surullisiakin mainoskampanjoita.  Negatiivisten tunteiden herättämisellä pyritään kuitenkin kestävään, voisi jopa sanoa hyvään, tavoitteeseen – viestimään tehokkaasti ja saamaan lukija ajattelemaan WWF:n edistämää asiaa. Negatiivisia tunteita voidaan siis käyttää myös hyviin ja kestäviin päämääriin sekä sitouttamaan lukija asiaan tai yritykseen.

Cotten ja Richien tutkimuksen mukaan negatiivinen mainos herättää epämiellyttäviä tunteita, jotka saavat kuluttajan tekemään ostopäätöksen ratkaistakseen mainoksen esittämän ongelman. Erään haastateltavan sanoin: “Pelko toimii. Se saa sinut istumaan suorassa... Pelko onnistuu, minun mielestäni, järkyttämään ja siten ainakin muistamaan.” Kuten mainosten ylipäätään, myöskään negatiivia tunteita hyödyntävien mainosten teko ei kuitenkaan ole yksioikoista, eivätkä ne aina tuota haluttuja tuloksia. Cotte ja Richie huomauttavat myös, että mainoksen tunnevaikutus voi olla liian pieni tai suuri saadakseen aikaan haluttua lopputulosta. Voi myös olla, ettei mainostettu tuote tai palvelu välttämättä olekaan ratkaisu mainoksen nostamaan ongelmaan tai kuluttaja voi kokea mainoksen manipuloivaksi. Tasapainottelu negatiivisen tunteen kautta asiakkaan suostuttelun ja toisaalta vahingollisen vastareaktion välillä onkin epäilemättä haastavampaa ja riskialttiimpaa kuin positiivisessa mainonnassa. Tulee myös ottaa huomioon, kuten mainonnassa yleensäkin, että vaikutus riippuu myös mainoksen kohderyhmästä.

WWF ja muut yleishyödyllisiä tarkoituksia ajavat yhdistykset ovatkin olleet paljon yrityksiä aktiivisempia negatiivisten tunteiden valjastamisessa oman asiansa ajamiseen. Liiketoiminnassa negatiivisia tunteita pyritään yhä lähinnä välttelemään. Ne mielletään sotkuisiksi, vaikeiksi ja jopa irrelevanteiksi. Negatiivisista asiakastunteista puhutaankin usein vain asiakastyytymättömyyden kentällä, jolloin ne iskeytyvät suoraan päin yrityksen kasvoja esimerkiksi negatiivisen palautteen tai keskustelun kautta. Asiakkaan omasta elämästä pulppuavia negatiivisia tunteita, kuten pelkoa, pyritään välttelemään, vaikka ne ovat luonnollinen ja välttämätön osa jokaisen elämää. Negatiivisten tunteiden kirjo on jopa laajempi kuin positiivisten, ja ne vaikuttavat kuluttajien elämään ja päätöksentekoon hyvin perustavanlaatuisesti.

Esimerkiksi juurikin pelko on tehokas motivaattori. Vakuutusyhtiöt ovat luonnollisista syistä olleet eturintamassa kokeilemassa pelon käyttöä markkinoinnissaan. Tämä johtunee pitkälti koko vakuutusalan liiketoimintamallista, joka perustuu pitkälti pelkoon ja suojelunhaluun. 1Life Directin henkivakuutusmainos on oiva esimerkki tästä. Siinä valtava hai on juuri hyökkäämässä snorklaajan kimppuun muuten pittoreskissa unelmansinisessä merimaisemassa. Se kuitenkin absurdiudessaan lieventää pelon vaikutusta jopa huvittavan epätodennäköisellä skenaariolla; haiden suihin kuolee vuosittain vain noin viisi ihmistä. Se herättää kuitenkin kutkuttavan kysymyksen: mitä jos?

Pelko herättää. Se ravistaa. Siihen samaistutaan. Se motivoi. Silti yritykset pelkäävät käyttää mainonnassaan pelkoa.

Hannamari Lakkala

Tutkimusassistentti
Turun yliopiston kauppakorkeakoulu
hannamari.lakkala@utu.fi

NEMO-hankkeessa etsitään vastausta kysymykseen: miten ristiriitaisia ja negatiivisia tunteita voidaan hyödyntää eettisesti kestävällä tavalla asiakaskokemusten ja työilmapiirin parantamisessa, yhteiskuntavastuun viestimisessä sekä kasvun, innovaatioiden ja jopa uusien liiketoimintamallien lähteenä?